Jouluisia kuulumisia!

Kunnon kotirouvan tavoin olen ollut kovin kiireinen. Tämän vuoksi en ole ehtinyt kirjoittamaan mainioita ja arkielämää helpottavia vinkkejäni, saati kodin ihanaa tunnelmaa huokuvia tuokiokuvia perheemme arjesta. Tiedän että olette kaivanneet, joten täällä minä taas olen!

Alkuun on varmaan paikoillaan pieni kuvaus joulunvietostamme tänä vuonna.

Perinteistä poiketen vietin koko joulun ulkomailla hotellissa, koska lapsilla oli vuorossa joulu isän luona. Voin kertoa, että kyllä äidin sydäntä raastoi, kun ei päässyt tekemään porkkanalaatikkoa, lanttulaatikkoa, perunalaatikkoa, rosollia, riisipuuroa, sekahedelmäkiisseliä, piparkakkuja, maustekakkuja, hedelmäkakkuja, torttuja ja jouluhalkoa, muutaman tärkeimmän mainitakseni. Ja niin vain jäi tänä vuonna kuusikin hankkimatta, lahjat ostamatta (mitä nyt muutama lasten mieltä ilahduttamaan), kinkku paistamatta ja sinappihuntu kuorruttamatta. Ja joulusiivouskin jäi kaikessa matkatohinassa tekemättä.

Tästä kaikesta surusta selviytyäkseni kävin joka päivä läheisessä kylpylässä, jossa sitten itkua nieleskellen olin 1,5 h kokovartalohieronnassa, 1h kasvohoidossa ja 2 h vartalon kuorinta, hieronta ja suklaakäärehoidossa, jotka lähes hetkeksi saivat minut unohtamaan mistä kaikesta jäin paitsi.

Hoitojen lomassa yritin turruttaa tuskani lojumalla porealtaissa ja hierovissa kylvyissä sekä aromisaunassa, ja myös nauttimalla, melkoisen massiivisen määrän, erilaisia suklaisia herkkuja erinomaisen espresson ja kuohuviinin kyydittäessä toimitusta.

Toivottavasti teidän muiden kotirouvien joulu oli onnistuneempi!

Rakkain terveisin,

Vinkki kodin raikkauden ylläpitämiseksi

Taas ihana, nokkela vinkki kaikille raikkaan ja tuoksuvan kodin ystäville. Tiedän että meitä on paljon!

Olemme perheen kanssa tässä ihmetelleet jo pitkään kummallista aromia, joka on leijaillut kotimme ilmatilassa kuin kutsumaton islantilainen tuhkapilvi. Monet kerrat kävimme läpi kaapit, roskikset, sohvan aluset ja muut paikat, jonne olisi voinut sattumalta jotakin jäädä mätänemään, mutta emme löytäneet mitään.

Tänään sitten aamusuihkun yhteydessä päätin kaapaista vessapaperilla suihkun lattiakaivon ritilään jääneet hiukset. Tällaisen naisellisen ja pitkähiuksisen naisen taloudessahan niitä sinne pääsee ihan muutamassakin päivässä kertymään jo aikamoinen määrä. Kävikin sitten niin, että nostaessani hiuksia tempaisin vahingossa irti koko ritilän, ja ohhoh, mitä sieltä paljastuikaan.

Aikamoinen köntti, arviolta tuollainen pienen sylikoiran tai aikuisen miehen pään kokoinen karvainen turjake oli päässyt kertymään viemärimme uumeniin. Kävin tietenkin noutamassa kumihanskat käteeni, jotta pystyin ottamaan sen ylös turvallisesti. Hieman kyllä puistatti, mutta tunsin itseni Indiana Jones -tyyppiseksi rohkeaksi argeologi-seikkailijattareksi siinä arkisella kaivauksellani. Ja kyllä valehtelematta voin sanoa, että aika monen vuoden kerrostumat, mielenkiintoisine sattumineen, sieltä löytyi. Ja mikä parasta, tämähän se juuri oli se hajun lähde.

Pakko mainita, että kyseessä on tietenkin kotimme edellisten asukkaiden jätökset. Itsehän en laiminlöisi viemärien puhdistusta näin pitkään, että tällaista pääsisi tapahtumaan. Mutta aikamoinen seikkailu kaiken kaikkiaan.
Niin ja se vinkki tietenkin oli, että puhdistakaa viemärinne säännöllisesti, ja muistakaa käyttää kumihanskoja!


Rakkain terveisin,

Kuninkaallisella Casinolla

Sarjassamme "laatuaikaa lasten kanssa". Ostin pojalle syntymäpäivälahjaksi James Bond -elokuvan, koska radiossa sanottiin että se on hyvä. (Kiitos vaan Yle-X.) Tarkoitus oli tappaa kaksi kärpästä yhdellä iskulla: sivistää lasta ja samalla viettää harvinaista kahdenkeskistä aikaa tuon perheemme nuorison edustajan kanssa.

Muistan itse lapsuudesta, miten agentti Bond valkoisessa smokissaan veisteli nokkelia iskurepliikkejä naisille Dry Martini toisessa ja 22-kaliberinen toisessa kädessä. Yhdessä elokuvassa oli alligaattoreita, toisessa tarot-kortteja, kolmannessa maalattiin nainen kultaisella maalilla. Tai sitten ne olivat kaikki samassa elokuvassa, mutta joka tapauksessa, hyvin jännittävää. Ilkeämielisillä rikollisilla oli aina jokin erityinen poikkeavuus (kultainen sormi, rautahammas jne.) ja naiset olivat kauniita ja petollisia. Ja Bond oli sarkastinen, pinnallinen, tunteeton ja seksistinen; mikä ihana roolimalli nuorelle ihmisentaimelle.

Näin siis kaikki (siihen asti julkaistut) Bond -elokuvat ennen kymmentä ikävuottani. Pierce Brosnanin astuessa kehiin Bondien katsominen jäi. Casino Royale oli siis ensimmäinen Roger Mooren jälkeinen Bond, johon pääsin nyt tutustumaan. Ja voi hyvänen aika sentään!

Ei ollut Bond -elokuva enää sitä mitä ennen. Kaikki tapahtui kovin nopeasti, enkä oikein päässyt jyvälle mistä oli kysymys. Paitsi että ensin jahdattiin pahoja tummaihoisia miehiä rakennustyömaalla. Paljon hyppimistä. Sitten pum-pum ja sitten taas takaa-ajoa ja hyppimistä ja takaa-ajoa ja iso BUM! Sitten jotain läpän heittoa joidenkin random tyyppien kanssa, ja sitten takaa-ajoa ja hyppimistä, aviorikos, takaa-ajoa, hyppimistä iso BUM ja ruumiita.

Tämä oli ilmeisesti sellainen kiihdyttävä ja mukaansa tempaava johdanto.

Sitten siirryttiin elokuvan toiseen vaiheeseen. Kauan odotettua nokkelaa sanailua junassa naisen kanssa. Sitten pokeria, pokeria, pokeria ja pokeria. Väliin pientä hyppelyä, seiniin paiskontaa, miekka, uhkailua, myrkkyä ja itsensä elvyttäminen, kuolema ja paluu henkiin.

Ai niin, ja lopussa naisella oli kaunis punainen mekko. Myös se valkoinen mekko oli tyylikäs, siellä elokuvan alkupuolella. Voisi melkein sanoa, että ne olivat elokuvan parasta antia.

Rakkain terveisin,

Nokkela kalakeitto

Olen juuri nyt hyvin kiireinen, mutta suuresta laupeudesta ja lähimmäisen rakkaudesta tulin jakamaan tämän nerokkaan, kotirouvan arkea helpottavan ruokaniksin kanssanne, rakkaat lukijat.

Kotiuduin siis juuri äsken työelämästä tänne perheen pariin, ja vastassa odottivat tietenkin nälkää näkevät lapset. Koska kiire on kova ja nälkä armoton, täytyy ottaa jokaisen kotirouvan tärkeimmät aseet käyttöön: luovuus, laiskuus ja Bamix-sauvasekoitin!
Jääkaapista löytyi laiha, muutaman päivän vanha kalakeiton loppu (joukossa pari satunnaista perunan palaa ja epämääräisen niljakkaita puna-ahvenen riekaleita), joka ei ole kokenut suurta suosiota lasten keskuudessa. Tyttäreni on erittäin valikoiva (tyyliin: "mitä tää vihree on, en syö, mitä nää pyöreet on, en syö, mitä tää valkoinen on, en syö") ja pojalleni on tähän asti kelvannut kaikki, kunhan sitä on ollut paljon. Hän jopa ansaitsi päiväkodissa lempinimen "Imuri". Hassu, ja äidin sydäntä lämmittävä sattuma, mutta minunkin lempinimeni oli aikoinaan Imuri. Mutta teini-ikäisenä. Ja hmm... eri syistä. Mutta siis poikani on kuitenkin juuri nyt keskellä mitä haastavinta ikäkautta, ja siihen näyttää kuuluvan itsestäänselvyytenä ennen hyväksyttyjen asioiden kyseenalaistaminen. Hän on kasvissyöjä.

Mutta takaisin mainioon ruokaniksiini. Kaivoin jääkaapista kolme (3) perunaa ja kaksi (2) porkkanaa ja keitin ne vedessä. Ihan kypsiksi saavat mennä. (Harmi että oli vaan noita kesäperunoita, jotka on niin vaikea kuoria kun niissä on sellaiset liukkaat ja ohuet kuoret, eivätkä ne soseudu yhtä hyvin kuin kunnon vanhat perunat. Arvostan vanhoja asioita, kaikke Vintagea muun muassa, joten jos saatavilla on vintage perunoita, niin kannattaa käyttää niitä.) Sitten lisäsin kypsät kasvikset kevyesti eiliseen kalakeittoon ja soseutin Bamixilla. Ja voilá, ihana uusi ruokalaji on valmis:

Nokkelan kotirouvan kalainen merellinen sosekeitto


Rakkain terveisin,

Sokereita...

Nokkelan kotirouvan taloudessa syödään iltaisin puuroa. Tänään kyytipoikana oli sekalainen arsenaali erimakuisia mehukeittoja. Tiedän, tiedän, ei kiinnosta ketään. Mutta koska täällä on käynyt jo kymmenen vierailijaa tänään, koin velvollisuudekseni päivittää kuulumisia.

Ei, vaan asiaakin oli. Tyttöni lappoi puuroa naamariin nenä kiinni mehukeittopurkin teksteissä. Ei ollut parempaa lukemista. Meidän ruokapöydässä ei lueta. Paitsi silloin kun olen yksin. Ja silloin luetaan aina, mutta se on salaisuus.

"Äiti, mitä josta sokerit ovat?" tyttöni kysyi ohimennen.

"Siis mitkä?!" vastasin ihmetellen.

"No nää 'josta sokerit', mitä tässä mehukeitossa on. Kun on ruokosokeria, tomusokeria ja fariinisokeria, niin mitä tää jostasokeri on?"

Vilkaisin tölkin kylkeä, ja totta tosiaan:

hiilihydraatteja 2,2 g
josta sokereita 1,2 g
rasvaa 0 g


Illan jatkoja kaikille!


Rakkain terveisin,

Kaikki rakastavat Lushia!

Ajattelin piristää arkeani hyväksi havaitulla tavalla, ja shoppailin isolla rahalla kosmetiikkaa Lush -myymälässä. Lushin ideologia, ja mielikuvitukselliset, humoristiset, tuoksuvat ja värikkäät tuotteet vetoavat minuun. Onhan se sellainen eräänlainen naisten karkkikauppa. Kaloriton kaiken lisäksi. Mmmm...

Aamulla ennen töihin lähtöä (Kyllä, tämä kotirouva käy tällä hetkellä töissä, eikä itseasiassa ole edes/enää/vielä naimisissa, mutta sydämeltäni olen kotirouva, vaikka elämäntilanne olisi mikä. Sehän se tässä on se, millä loppujen lopuksi on merkitystä.) kävin suihkussa ja hellin itseäni uudella Sandstone -saippualla. Siis raastoin ihoani kiinteällä, sitruunanhajuisella köntillä hiekkaa. Tunsin itseni aivan brasiliattareksi, niin kuin mainoksissa luvataan. Brasiliattareksi, joka on raahautunut hiekkatiellä pari kilometriä auton perään köytettynä, alasti.

No ei hätää, tuoksu oli erinomainen.

Tämän jälkeen päätin pikaisesti loihtia kalvakoille säärilleni kauniin pronssisen hehkun Charlotte Island -body tint voiteella. Olen julkisessa työssä, ja sängyllä vierelleni oli varattuna päivän esiintymiseen tarkoitetut vaatteet: valkeat caprit ja tyyliin sopiva paita. Levitin voidetta kieli keskellä suuta, kaikkien ohjeiden mukaisesti, mutta kun lopputulos muistutti Michael Jacksonin vitiligon kirjomaa hipiää eikä tavoittelemaani latinokaunottaren maitokahvi-ihoa, yritin epätoivon hikikarpaloiden helmeillessä kasvoillani tasoitella voidetta uudella kerroksella.

Fail.

Koko sotku alkoi kuoriutua kasaan, ja hetken päästä pohkeitani sävyttivät likaisen juovikkaat, tummia raskausarpia muistuttavat seeprakuviot. Pahaksi onnekseen mieheni sattui astumaan huoneeseen kesken taisteluni ja luuli jälkiä verenpurkaumiksi ja mustelmiksi. Mies sai äkkilähdön ja minä yritin uskotella itselleni, että studion kirkkaissa valoissa värisävyt tasaantuvat ja Suomen kansa on sokea. Vedin caprit jalkaani ja kruunasin onnettoman aamuni: valkoiset housut olivat suklaisista raidoista kirjavat.

Tiedätte varmaan miten epätoivoinen tilanteeni oli. Kiire + ennalta suunnitellun asukokonaisuuden vaihto vaatteisiin, joita ei ole ennalta suunniteltu = hätätila, paniikki ja ahdistus!

Rakkain terveisin,

Varokaa koululaisia liikenteessä!

Koulut ovat alkaneet, ainakin meillä päin, ja haluan muistuttaa kaikkia varomaan tiellä liikkuvia lapsia. Pienet, suurten reppujen raskauttamat, liikenteeseen tottumattomat lapset eivät osaa varoa teitä. Siis keventäkään kaasujalkaa ja olkaa tarkkana!

Varoittavin terveisin,

Housework rules!