Aamulla ennen töihin lähtöä (Kyllä, tämä kotirouva käy tällä hetkellä töissä, eikä itseasiassa ole edes/enää/vielä naimisissa, mutta sydämeltäni olen kotirouva, vaikka elämäntilanne olisi mikä. Sehän se tässä on se, millä loppujen lopuksi on merkitystä.) kävin suihkussa ja hellin itseäni uudella Sandstone -saippualla. Siis raastoin ihoani kiinteällä, sitruunanhajuisella köntillä hiekkaa. Tunsin itseni aivan brasiliattareksi, niin kuin mainoksissa luvataan. Brasiliattareksi, joka on raahautunut hiekkatiellä pari kilometriä auton perään köytettynä, alasti.
No ei hätää, tuoksu oli erinomainen.
Tämän jälkeen päätin pikaisesti loihtia kalvakoille säärilleni kauniin pronssisen hehkun Charlotte Island -body tint voiteella. Olen julkisessa työssä, ja sängyllä vierelleni oli varattuna päivän esiintymiseen tarkoitetut vaatteet: valkeat caprit ja tyyliin sopiva paita. Levitin voidetta kieli keskellä suuta, kaikkien ohjeiden mukaisesti, mutta kun lopputulos muistutti Michael Jacksonin vitiligon kirjomaa hipiää eikä tavoittelemaani latinokaunottaren maitokahvi-ihoa, yritin epätoivon hikikarpaloiden helmeillessä kasvoillani tasoitella voidetta uudella kerroksella.
Fail.
Koko sotku alkoi kuoriutua kasaan, ja hetken päästä pohkeitani sävyttivät likaisen juovikkaat, tummia raskausarpia muistuttavat seeprakuviot. Pahaksi onnekseen mieheni sattui astumaan huoneeseen kesken taisteluni ja luuli jälkiä verenpurkaumiksi ja mustelmiksi. Mies sai äkkilähdön ja minä yritin uskotella itselleni, että studion kirkkaissa valoissa värisävyt tasaantuvat ja Suomen kansa on sokea. Vedin caprit jalkaani ja kruunasin onnettoman aamuni: valkoiset housut olivat suklaisista raidoista kirjavat.
Tiedätte varmaan miten epätoivoinen tilanteeni oli. Kiire + ennalta suunnitellun asukokonaisuuden vaihto vaatteisiin, joita ei ole ennalta suunniteltu = hätätila, paniikki ja ahdistus!
Rakkain terveisin,
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti