Kotiuduin siis juuri äsken työelämästä tänne perheen pariin, ja vastassa odottivat tietenkin nälkää näkevät lapset. Koska kiire on kova ja nälkä armoton, täytyy ottaa jokaisen kotirouvan tärkeimmät aseet käyttöön: luovuus, laiskuus ja Bamix-sauvasekoitin!
Jääkaapista löytyi laiha, muutaman päivän vanha kalakeiton loppu (joukossa pari satunnaista perunan palaa ja epämääräisen niljakkaita puna-ahvenen riekaleita), joka ei ole kokenut suurta suosiota lasten keskuudessa. Tyttäreni on erittäin valikoiva (tyyliin: "mitä tää vihree on, en syö, mitä nää pyöreet on, en syö, mitä tää valkoinen on, en syö") ja pojalleni on tähän asti kelvannut kaikki, kunhan sitä on ollut paljon. Hän jopa ansaitsi päiväkodissa lempinimen "Imuri". Hassu, ja äidin sydäntä lämmittävä sattuma, mutta minunkin lempinimeni oli aikoinaan Imuri. Mutta teini-ikäisenä. Ja hmm... eri syistä. Mutta siis poikani on kuitenkin juuri nyt keskellä mitä haastavinta ikäkautta, ja siihen näyttää kuuluvan itsestäänselvyytenä ennen hyväksyttyjen asioiden kyseenalaistaminen. Hän on kasvissyöjä.Mutta takaisin mainioon ruokaniksiini. Kaivoin jääkaapista kolme (3) perunaa ja kaksi (2) porkkanaa ja keitin ne vedessä. Ihan kypsiksi saavat mennä. (Harmi että oli vaan noita kesäperunoita, jotka on niin vaikea kuoria kun niissä on sellaiset liukkaat ja ohuet kuoret, eivätkä ne soseudu yhtä hyvin kuin kunnon vanhat perunat. Arvostan vanhoja asioita, kaikke Vintagea muun muassa, joten jos saatavilla on vintage perunoita, niin kannattaa käyttää niitä.) Sitten lisäsin kypsät kasvikset kevyesti eiliseen kalakeittoon ja soseutin Bamixilla. Ja voilá, ihana uusi ruokalaji on valmis:
Nokkelan kotirouvan
Rakkain terveisin,
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti